Vois sitä tässä ajan kuluksi kirjoitella.
Pitäisi siis olla jo nukkumassa, mutta istun olohuoneessa, popittaen Rammsteinia niin kauan kunnes Till Lindemanneja rupeaa tippumaan korvista. Väsyttää vähän. Mutta ei tarpeeksi.
On ollut kummallisia oloja viime aikoina. "Raatelujäljet" olivat muuttaneet muotoaan "haavoiksi" (vaikkakin vain toisen mielestäni voisi lukea sellaiseksi....) ilmeisesti, en edelleenkään tiedä onko näiden sanojen takana huolta, välittämistä, vai pelkkää kylmää observointia. Olisi niin ihana tietää, silloin voisi tietää mitä kaikkea voisi puhua. Kyllähän siinä fysiikan labroja tehdessä oli tällainen dialogi (jolloin kyse ei ollut vielä "haavoista", tapahtui edellispäivänä):
"Ah, vaikea uskoa että tällaiset naarmutkin voi sattua... ei ehkä pitäis raapia näin paljon."
"...miks sä sit raavit? Kutittaaks sua?"
"...useimmiten joo. On kato monenlaista raapimista. Mutta useimmiten kutiaa, ainakin sääret."
Ja siitä sitten jatkui juttu allergisiin reaktoihin. En pystynyt kertomaan mitä nämä muut raapimiset ovat. Eikä kysytykään. Tiedä häntä, ehkä asiasta on vaikea puhua. Tai siis on, totta kai.
Ehkä.
Tai sitten ei vain kiinnosta. Joskus sitä toivoisi osaavansa lukea ajatuksia!
Enkä ole halunnut jälleenavata näitä naarmuja tänään kuin monta kertaa.
Ja näin sitä ollaan taas koukussa!
しまった！
Näen jatkuvasti unta Japaniin lähdöstä. Kummallista kyllä, tunnelma unissa on ollut ahdistava tai surullinen, viime yönä olin myöhässä lennolta ja heräsin hengästyneenä. Saan kyllä unta yleisesti aika hyvin, kiitos melatoniinin. Tänään vain oli niin kurja olo, etten viitsinyt valvottaa Jonia nyyhkyttämällä, vaan eristin itseni mieluusti olohuoneeseen.
Joo, nyt rupeaa jo haukotuttamaan. Ja olokin rupeaa olemaan parempi, mitä nyt selkää vähän vääntää tämä kyyryily tietokoneen äärellä. En ole pitkään aikaan kirjoittanut läppärillä kiitos uuden pöytäkoneeni, tuntuu hieman erikoiselta. Ensi viikolla on vaikka mitä tehtävää, mutten saanut tänäänkään tehtyä muuta kuin levutettua yhden levelin WoWissa.
Hyvä minä.
"Ohne dich kann ich nicht sein
Ohne dich
Mit dir bin ich auch allein
Ohne dich
Ohne dich zähl ich die Stunden ohne dich
Mit dir stehen die Sekunden
Lohnen nicht
Without you I cannot be
Without you
With you I am alone too
Without you
Without you I count the hours without you
With you the seconds stand still
They aren't worth it"
- Till Lindemann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti