"Love eternal.
Lust infernal.
Bleeding, burning.
Needing, yearning.
Moi cherie
You remain
A mystery to me."
- Peter Steele
On se niin kumma että vaikka kuinka ajattelisi, että nyt on hyvä olo, niin ei, kun ei vaan ole. Ahdistaa niin paljon ettei pysty keskittymään mihinkään näistä miljoonista hommista. Apua.
Ja meninkin lupaamaan eilen että itseni naarmuttelu saa nyt luvan loppua (kahden viikon saldo: ehkä 15 uutta jälkeä?), koska nyt on semmonen olo että sen vois hyvin rikkoa. Mutta kun, Enhän mä voi. Ranteiden naarmut ovat ehkä vähän tulehtuneet, ovat sen verran kipeät.
Kuukauden päästä psykiatriaika, en tiedä miten kehtaan mennä sinne selittämään puolen vuoden tapahtumia.
"Joo kato olin mä tosi pitkään onnellinen kunnes tapahtui kaikkea ikävää ja koska mä en osaa reagoida mihinkään normaalisti niin nyt mulla on koristellut reidet ja kädet ja enkä tiedä mistään enää mitään ja joo kyllä mä siellä Japanissa pärjään kun oon näin hyvin pärjännyt täälläkin vaikkei ole terapiaa ja vaikuttaa siltä että sekoan kohta totaalisesti."
Niin ontto olo.
Pelkään, että kohta naksahtaa. Ja pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti