Soak your feelings into the black hole of abuse

Stressaan peliprojektista. Stressaan Japanista. Stressaan kaikesta, enkä tiedä miten pystyisin rauhoittumaan. Sitten löydänkin itseni tekemästä - no, en oikeastaan yhtään mitään. Kävin hölkkäämässä, tuli parempi olo, jonka jälkeen sain jopa tehtyäkin jotakin.

Mutta näinä yön pimeinä tunteina, jolloin en nuku, vaan datailen ja katselen Jimin myöhäisohjelmia, ahdistus ryömii takaisin varoittamatta. Eikä nyt tähän aikaan viitsi lähteä juoksemaankaan kun olen jo ottanut melatoniinit ja odotan väsymystä. Ja ei nyt öisin muutenkaan viitsi tuolla juoksennella.

The Walking Deadissa on jäljellä enää yksi jakso. Mikäs sitten on viikon kohokohta?



Ja eräissä blogeissa puhutaan eroamisesta - jättämisestä - ja flashbackit vyöryvät takaisin. Sitä ei vain unohda. Ja kaikkein oudointa tässä on, että "sama homma" (jos nyt näitä voidaan verrata keskenään) Jonin kanssa ei tunnu enää miltään. Toisaalta, siihen olin valmistautunut. Mutta silti taidan olla hiukan paha ihminen.