Lauantaina olin sosiaalisempi kuin aikoihin, näin uuden ihmisen.
Tai, uuden ja uuden. Puhuttu oli Wowin yli vaikka kuinka niin oli se aikakin nähdä livenä.
Oli mukavaa.
Sillä oli huomattavasti isommat kädet kuin mulla, oman käden sai hävitettyä sinne käden sisään.
Tuoksun kuulemma hyvältä.
Ja tuskin kumpikaan tietää mitä oikeasti tuntee. Ehkä se oli vain hetkellistä hauskaa, ilman lupauksia vakavammasta. Enkä osaa olla pahoillani, vaan enemmänkin iloinen. Mutta... samalla kuitenkin melankolinen. Jos se oli vain hetkellinen kohtaaminen sitten kuitenkin. Olisin ehkä valmis enempään. En tiedä, mutten tiedä onko sillä väliä.
Lähden neljän päivän kuluttua Japaniin.
"See a new beginning rise behind the sun
We can't never catch up to them as fast as we run"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti